Moiks! Uusi tarina! Tästä piti tulla lyhyt ja ”synkkä” tarina. Okei, en tiedä onko tämä kumpaankaan. Mutta ihan kelvollinen tästä tuli. Katsotaan, oletteko te samaa mieltä.
Jätin lopun avoimeksi, te saatte miettiä itse, mitä sitten tapahtuisi. Toivottavasti pidätte! <3
Ps. Onko tämän nimi hyvä? Nimiehdotuksia otetaan vastaan!
Pss. Nimikilpailun tulokset tulee pian! Pakko oli kuitenkin jotain tähän väliin.
Mustelmia
Musta on inhokkivärini. Päätin sen äsken, katsoessani tyylikkään mustaa olemustani peilistä.
Silkkiset, pikimustat hiukseni heilahtelivat ja sivelin niihin vielä enemmän hiuslakkaa. En aikonut olla enää se pörröhiuksinen pikkutyttö, jonka kaikki ennen tunsivat. Aioin yllättää kaikki. Alakoululaiset saisivat vihdoin pelätä minua. Ne idiootit penskat.
Silmäni olivat mustat ja tuskin edes tunnistin niitä omikseni. Silmäripseni eivät olleet minun, ne olivat irtoripset, jotka olivat tuuheat ja sysimustat. Olin vedellut mustaa meikkiä silmieni ympärille ja näytin hieman vampyyrilta. Mustaa, sitähän vaadittiin nykyajan coolilta nuorelta.
Katsoessani koko komeuttani peilistä, päätin siis, että musta oli inhokkivärini. Ehkä mustat sukat ja takki riittäisi, mutta nyt minussa ei muita värejä ollutkaan. Olin musta vampyyri. Mutta tyylikäs kyllä, kukaan komea poika ei voisi olla huomaamatta minua.
Hiivin ulos talosta ja suljin oven niin hiljaa kuin narinalta sain. Kevyt yöilma tuntui ihanalta, kun kävelin hiljaa pois pihalta. Oli keskiyö, ja tähdet tuikkavat pilvettömällä taivaalla. Hiekka rahisi upouusien Filan kenkieni alla, kun kävelin tyylikkäästi kohti kaupunkia. Tunsin oloni tyylikkääksi ja pelottavan hienoksi. Musta minihameeni heilui tuulessa kivasti, mutta pidin itseni aidoissa. En saanut alkaa huppelehtiä nyt. Se olisi liian lapsellista.
Vilkaisin taakseni. Suupieleni nousi hieman, kun mietin sitä hauskaa, mitä vanhempani eivät näkisi. Minullahan oli oma elämäni, ja sain käyttää sen miten tahdoin.
Näin jo kaukaa tummat hahmot vasten katulamppujen valoa. Siellä he olivat. Heilautin hiuksiani ja loihdin kasvoilleni coolin ilmeen.
”Hei, sieltähän se Amber tulee!” Kuulin jonkun huutavan. Se oli Nick, vaaleatukkainen poika yhdeksänneltä luokalta.
Nick ja hänen kolme seuralaistaan kääntyivät minua kohti. Tunnistin Ruthin ja Peterin, kolmatta tyttöä en tunnistanut. Tytön silmät olivat yhtä mustat kuin minullakin, mutta lisäksi hänellä oli mustaa huulipunaa. Hän näytti suoraan sanottuna karmivalta.
”Kuka tuo on?” Tytön äänestä kuului suurta halveksuntaa. ”Ai se Amber? Se pörrötukkainen kasi? Miten sait hiuksesi tuollaiseen asentoon?” Hän irvisti osoittaessaan minun mustia hiuksiani.
”Niin, kutsuin hänet mukaan”, Nick sanoi olkiaan kohauttaen. Huomasin hänen ilmeestään, että hän ei halunnut ärsyttää tyttöä.
Tyttö naurahti epäuskoisesti ja sanoi: ”Haha, Nick, älä valehtele.”
Silmäilin heitä epävarmana ja sanoin sitten, kun kukaan muu ei päästänyt ääntäkään: ”Niin, olen Amber.”
Ruth ja Peter tuijottivat minua sivummalta. He tunsivat minut, olivathan he samalla luokalla kanssani. Yhtäkkiä Ruth heilautti väkevänpunaisia, pitkiä hiuksiaan ja sanoi ivaa uhkuvalla äänellä: ”Mekö muka päästäisimme tuon mukaan isojen bileisiin? Oletteko hulluja? Heitetään hänet ulos!”
Nick vilkaisi epävarmana minua ja tovereitaan, mutta minun kauhukseni hän nyökkäsi. ”Vitsi tota idioottia.”
Vieraan tytön suupieli kohosi ja hän päästi ilmoille korpin rääkynältä kuulostavan naurunsa.
”Yrittää sopeutua joukkoon! Haha, en olisi odottanut tuolta mitään vastaavaa!”
Sitten tunsin hirvittävää kipua sääressäni. Lyyhistyin asvaltille kivun sumentamin silmin. Kuulin ympäriltäni naurua. Mietin, mikä heihin oli mennyt. Nick oli sanonut, että tämä yö tulisi olemaan siisti nuorten yö, jolloin maalattaisiin koulun pääty spaymaalilla suihkutellen kirjosanoja, ja peloteltaisiin kylällä asuvia lapsia ja mummoja. Mitään tällaista en olisi kuvitellutkaan.
Sitten minua heitettiin jollain. Se osui päähäni, muttei isku ollut kovin kova. Pyyhin kivun aiheuttamia kyyneleitä silmistäni ja hieroin säärtäni, jota sykähteli ja kivisti.
Poimin maasta heiveröisesti esineen, jolla minua oli heitetty. Uskoisin, että se oli tupakka-aski, mutten saanut koskaan tietää sitä, sillä silmissäni sumeni, enkä nähnyt enää mitään. Tunsin tajuntani häilyvän rajamaillani, mutten voinut ajatella sitä. Kipu sykähteli sääreni lisäksi myös käsivarrestani.
Mitään ei ollut murtunut. Sain vain mustelmia, jotka eivät välttämättä parantuisi parissa viikossa.
Ehkä tämä ei ollutkaan niin hyvä idea. Turha minun oli esittää jotain siistiä neljätoistavuotiasta. Sillä en ole koskaan ollut sellainen. Enkä ole vieläkään. Lisäksi hiukseni jäisivät ainakin hetkeksi mustiksi. Muistoksi tästä typerästä yöstä, jolloin kaikki meni päin asvalttia. Kirjaimellisesti.
Erica
Eka!!!
Erica
Ekana luin otsikon ”Mustelmia” sitten ”Muistelmia” ja jälleen ”Mustelmia”. Mutta joo. Lopun kannalta siitä tosiaan tuli synkkä, siinä onnistuit. Mutta alussa minulle tuli sellainen Morrigan Korppi-fiilis, jos Nevermoorit olet lukenut. Kaiken kaikkiaan ihana tarina, käy tuota tyttöä sääliksi.
Perho
Ei ihan muistelmia. 😆 Olen kyllä lukenut Nevermoorit, ne on hyviä, suosittelen kaikille jotka ei ole lukenut! Kiitos tästä kommentista!
Vilja
Jep, mullekin tuli Morrigan Korppi-fiilis tässä alussa, mutta kun olin lukenut vähän matkaa, se tunne katosi täysin. 😅 Mutta joo, tämä oli hyvä tarina, just sellaista yritän-olla-cool-asennetta, joka kuitenkin epäonnistuu… Heräsi viha tuota porukkaa vastaan, jotka yhtäkkiä hylkäsivät päähahmon. Ja mun mielestä jokainen on hyvä just omanlaisena! 😊 Mäkin luin aluksi että ”muistelmia” ihan ohimemnen, koska olin taas niin innoissaan että johonkin blogiin on tullut uusi postaus… Ja kun aloin lukemaan itse postausta, mietin että tässäkö ”muistelmia”, ja vasta kun huomasin Erican kommentin, luin sen uudestaan ja tajusin että joo… Mutta hei, tämä oli todella taitavasti kirjoitettu! Hyvä postaus! (Ja taas megapitkä kommentti…)
Perho
Kiitos! 🤍😆 Juuri niin, jokainen on täydellinen omanlaisena. Tämä aihe on mulle iso juttu. Sanoinko jo kiitoksen? Sanoin, mutta kiitos uudelleen! Ihanaa että pidit, eikä ollut kuin pitkä kommentti!
Olivia
Keskustelu muiden hahmojen kanssa ei kuulostanut luontevalta, ja oikeastaan ”pelkkää mustaa” ei ole erityisen yleinen juttu yläkoulussa – siitä huolimatta aivan ihana! Pidin ehdottomasti Amberin ajatusmaailmasta 💙
Perho
Kiitos paljon kommentista Olivia! ❤️🤍💙 Ei musta olekaan se yläkoulun juttu, mutta mielestäni se sopii tähän. 🖤😉 Amber on ihana hahmo. 💕
#emoji-addiktio
Anni
Mä pidin tästä todella paljon! Oikeasti, upea 💙 Tässä oli todella hyvää kuvailua, kiinnostava aihe, ja tuo alun kohta, jossa päähenkilö katseli itseään peilistä… Vau. Oikeasti, tämä on Perhon tarinametsän paras postaus 💙 En nyt oikein osaa sanoa muuta kuin että tämä oli aaaaivan upea 🤍
Perho
Voi kiitos Anni! 🤍 Ihanaa että pidit noin paljon! 💙
(Vaihteeksi sinistä sydänemojia Annin kunniaksi 💙)
Lumiruusu
Huomenta terve kaikki :D
On tässä tultu säädeltyä Soturikissat fani wiki hommelin kanssa niin blogit on vähän unohrunu :( IM SO SORRY mutta siis hyvä tarina :) En osaa sanoa muuta :/ mutta jos haluat nimiehdotuksia niin täs tulee:
Mustat kyyneleet,
En kekis muuta :(
Perho
No huomenta terve! 😆 Eikä se mitään, ei aina riitä kaikkiin blogeihin aika. Olisi kiva jos voisi lukea sitä, mutta omaa blogia sulla ei taida olla. 🙃 Ja kiitos kommentista! Ja nimestä, mutta taidan pitää tuon edellisen. 🤍
fiksutyyppi
Tämä oli oikeasti todella hyvä!💙 Kuvailu oli upeaa ja idea hyvä, ja nimikin sopii tähän mainiosti! Varmaan yksi parhaista postauksistasi🫧
Perho
Aww, kiitos! 💙 Mahtavaa että nimi sopii ja muutenkin tykkäsit! 🌿
Kisu
Tosi hyvä:D! Tästä taisi tulla yksi minun lempi tarinoista! Ja muutes, en ole tehnyt vielä omaan tarina blogiini mitään (jos ihmettelet että kuka olen). Vielä kerran tosi hyvä postaus!
Perho
Ihanaa, kiitos! En tiedä kuka olet, mutta toivottavasti saat blogiksi jotain. Kerrothan linkin sitten? 🌿
Kisu
Pakko myöntää: 🌷IHANA tarina! Oli pakko lukea se kahteen kertaan. + et varmaankaan tiedä kuka olen, sillä minulla ei ole tarina blogissani merkintöjä. Tarinassa oli Upea kokonaisuus!
Perho
Kiitos paljon! Ihanaa että pidit! En tiedä kuka olet, olisi ihanaa käydä blogissani kun olet kirjoittanut sinne jotain. 💜