Tässä postauksessa EI ole runoja! Vaan tässä puhutaan runoista! Nimittäin olen huomannut, että runous on aliarvostettua. En ole huomannut kenenkään ottavan runokirjaa kirjastosta, enkä kyllä itsekään. Mutta pitäisi ottaa joku kerta! Varmasti inspiroidun niistä runoista! Ja lisäksi luokkakaverini aina panevat vastaan, kun opettaja kertoo, että kirjoitetaan runoja. Runous on selvästi aliarvostettua, myös muuallakin kuin luokkakavereideni keskuudessa.

Tämä on siis tavallaan mielipidekirjoitus. Olen nimittäin sitä mieltä, että runoutta kaivataan lisää. (Outoa, kun jännittää kirjoittaa tätä.. XD)

Ja muuten, mitäs tykkäät kuvasta? Minun mielestäni se on ihana! Taas kerran Pixabaysta! (Nyt muistin sen isolla.)

Runous on aliarvostettua

Miksi runoja ei lueta samalla tavalla, kuin kirjoja? Miksi runokirjat ovat aina kirjaston nurkassa? Miksi? Runojenkin pitäisi nousta esille, pölyisistä hyllyistä auringon valoon. Meidän kirjastossamme ne ovat vain yksin, eikä melkein kukaan koskekaan niihin. Ehkä joskus joku ottaa runokirjan hyllystä katsoakseen, mikä se on, mutta laittaa sen takaisin. Kuka muka jaksaa lukea parisataasivusta runokirjaa, täynnä mitään sanomattomia runoja?

Mutta mitä edes ovat runot? Joillekin se on vain lyhyitä ja outoja sanapätkiä, joillekin asia, johon voi uppoutua, ja jotka ovat osa elämää.

Runous on siis kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään eri tavalla, kuin tarinoissa. Runoissa sanojen paikat voivat olla outojakin. Runot käsittelevät usein tunteita, ja niihin voi olla helpompi samaistua, kuin tarinoihin. Ne ovat kauniita, joskus rajujakin tekstinpätkiä.

"Runous voi herättää ihmisessä muun muassa ymmärrystä ja empatiaa, ja auttaa työstämään niitä elämänalueita, joihin ihminen kaipaa apua. Runouden avulla voi käsitellä vaikeitakin teemoja. Samaistuminen runon aiheeseen ja runon minään voi eheyttää, selkeyttää ja auttaa normalisoimaan omaa kokemusta." 

-Mia Öblom

Mutta miksi niitä kannattaa lukea?

Siihen on monta hyvää perustelua. Runoja lukemalla runosuonesi alkaa ehkä pulppuamaan enemmän. Runot ovat ns. kansallisjuttuja. Ne voivat myös auttaa masennukseen ja ahdistuneeseen oloon! Lisäksi voit saada muutakin inspiraatiota! Luepa muutama runo aina iltaisin, ehkä huomaat jotain uutta?

Runoja täytyy arvostaa. Ne ovat kuin lauluja, mutta syvällisempiä. Kuin tarinoita, mutta kauniimpia. Runot eivät ole mikään uusi juttu. Runoja on kirjoitettu pitkään, eikä sitä pidä lopettaa.

Minä kirjoitan runoja, koska ne ovat ihania. Niihin voi samaistua. Kaikkein parhaimmat runot syntyvät aiheesta, joka käsittelee kirjoittajaa jollain tavalla. Runoihin voi mennä mukaan, ihan kuin lauluihin, mutta eri tavalla. Niitä voi ihailla. Välillä jokin runo saattaa tuntua pahalta, jos se on osattu kirjoittaa niin elävästi. Mutta jokaisen runon lukemisen jälkeen minulla on kiva olo.

Ehkä teillä runokirjat eivät ole pölyisessä nurkassa, mutta meillä on. Ehkä teillä päin arvostetaan runoutta enemmän? Mutta koska tämä on minun näkökulmani, kirjoitin siitä.

Tässä teksissä siis on yksi lainaus, jonka Mia Öblom kertoo kotiliesi.fi -sivustolla. Laitoin tämän mukaan siksi, koska tuo on totta. Sain sen tuolleen hienosti. 😅

Tykkäsitkö? Oletko ehkä samaa mieltä kanssani? Ovatko runot teilläkin aliarvostettuja?