Lesboja, sateenkaaria

Moikka ihmiset! Tämä on tarina Olivian kirjoituskilpailuun. Tästä pääset tutustumaan vähän tarkemmin tähän kilpailuun.

Ensin olin IHAN HUKASSA tämän kanssa, mutta toivottavasti sain tästä hyvän tarinanpätkän. :’D

En halua spoilata tästä enempää (niin kuin vahingossa yhdessä runopostauksessani), joten eikun tähän tarinaan! 🏳️‍🌈

 

 

Lesboja, sateenkaaria

Hento tuulenviri hoivaa hiuksiasi. Vaaleat, pitkät kiharasi laskeutuvat olkapäillesi täydellisinä, silkkisinä sormieni välissä. Toinen käteni pitää sinua lähelläni. Vaikka et sinä mihinkään mene. Pysyt tässä, aina.

Katselemme yhdessä merelle. Aallot lyövät vasten rantatörmää. Tuuli pauhaa ympärillämme. Mutta se juuri on suloista. Minä ja sinä yhdessä, käsi kädessä, ympärillämme luonnon meteliä. Yhtäkkiä päästät minusta irti. Katson häntä ihmeissäni. Mutta helpotun huomatessani kirkkaanvihreissä silmissäsi iloisen ja rakastavan tuikkeen. Sitten kumarrut ja kauhaiset päälleni vettä. Suolainen vesi kirvelee silmissäni, mutta pyyhin ne pois ja heitän sinua nauraen toisella erällä vettä. Kirkaiset ja näen silmissäsi kostonhimon. Kuitenkin se on nauravaa kostonhimoa. Roiskit vedellä, kunnes molemmat olemme läpimärkiä. Nauramme. Puristan pinkistä minihameestani vettä ja heilautan tummia hiuksiani taakse. Sitten otan sinua kädestä. Sydämeni heittää kuperkeikkaa, kun kumarut lähemmäs.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Ne tuijottavat meitä murhanhimoisina, melkein nään niiden silmissä suunnatonta epäuskoa ja inhoa. Mutta sitten käännyn taas puoleesi ja hymyilen. Loistat siinä vieressäni, kuin maanpäällinen Aurinko. Sinäkin hymyilet.

”Älä välitä heistä”, sinä kuiskaat korvaani. ”He ovat ällöttäviä ja kamalia, sille emme voi mitään.”

Nyökkään ja painaudun sinua vasten. Mitä väliä on noilla lesbojen vihaajilla, kun minulla on sinut? Mehän olemme molemmat tyttöjä. Ja heidän mukaansa tyttö ei voi rakastaa tyttöä. Mutta katsooko rakkaus sukupuolta?

”Ei katso”, vastaat hiljaa.

Sitten tunnen sinun poskesi vasten minun omaani. Lämmin, suolainen hengityksesi tuntuu ihanalta. Ajattelet varmaan samoin. Olemmehan aina parhaat kaverit. Tai no, ehkä enemmänkin.

”Mitä me olemme?” Kysyn sinulta samalla, kun kierrän käteni ympärillesi.

Katsot minua hetken. Silmistäsi paistaa, miten välität minusta.

”Ai mitäkö me olemme?” Kysyt pehmeällä äänelläsi, joka tuntuu siltä, kuin söisi ihanan vaniljaista jäätelöä. ”Me olemme pari.”

Se tuntuu ihanalta. Me olemme pari. Me kaksi tyttöä, toinen sinisessä jakkupuvussaan ja toinen vaaleanpunaisessa minihameessaan. Me olemme kaksi kirsikkaa, joiden ihanan kirpeä maku ilahduttaa joitakin, mutta joitakin taas ei. Useimpia ei.

Muistan, kuinka itket vasten olkapäätäni, kun luokkasi muut tytöt haukkuivat sinua. Kasvosi olivat kyyneleiden juovittamat.

”Se ei ole totta, mitä he sanoivat sinulle”, sanoin silitellen hiuksiasi.

Onhan se puoliksi!” Kuiskasit itkuisena. ”Me olemme typeriä lesboja.”

”Ei”, kuiskaukseni oli tuskin kuuluva. ”Me emme ole typeriä. Lesbot eivät ole typeriä. Hekin ovat vain ihmisiä.”

Sitten henkäiset ja suusi avautuu hymyyn. Osoitat merelle. Katson sinne ja sydämeni hypähtää. Sateenkaari. Voimakkaat värit saavat henkäyksen kohoamaan suustani.

”Se on kaunis”, kuiskaat.”Ihan kuin mekin.”

Katsahdan sinuun hiukan ihmeissäni.

”Me olemme lesboja, sateenkaaria.” Hymysi ulottuu korviin asti.

Lesboja, sateenkaaria. Halaan sinua ja ummistan silmäni. Kevyt tuuli käy ylitsemme ja tunnen olevani taas oikeasti onnellinen.

 

 

 

Ja näin. Tässä tämä nyt oli. En aio tavoitella tällä tarinanpätkällä voittoa, mutta totta kai osallistun. Ja tämä nyt on tuotokseni siihen! Ole hyvä, Olivia! <3

Missä onnistuin? Missä en onnistunut? :D

Ps: Olivia, liittyykö tämä siihen aiheeseen tarpeeksi? Ja saihan kuva olla erilainen, kuin sinun postauksessasi?

 

12 kommenttia

  1. Tälläselle lepakolle aihe on tosi lähellä sydäntä <3. Tää teksti oli IHANA! (Ja kasvatti mun halua saada gf) rakastan vaan jotenkin tätä tyyliä, ja oon lukenu tän jo varmaan kymmenesti!

    Vastaa

  2. Ihana! ❤️ Todellakin sopiva, ja ei haittaa, vaikkei kuva ole sama. Nimi vaikutti vähän oudolta, mutta sekin selvisi lopussa! 🙃 Sanoisin, että olet tämän kanssa aika vahvoilla… Tosin suurin osa ei ole varmaankaan vielä julkaissut tekstejään. Nähtäväksi jää! ;)

    Vastaa

    1. Vai näin sanoo tuomarimme Olivia! 😍😂 Kiitos älyttömästi! <33 Nähtäväksi jää, miten onnistuin!

      Vastaa

  3. Totta kai mä olen unohtanut kommentoida…
    Ihan kiva postaus, mutta jotenkin tyhjä (okei mä en keksinyt mitään parempaa sanaa). Ei paras teksti sun blogista, koska tämä täysin sama aihe tuntuu jo vähän käytetyltä. Toisaalta ei tästä mitään maata mullistavaa keksi…

    Vastaa

    1. Selvä! No tyhjä kuulostaa vähän oudolta tähän, mutta ei takerruta siihen. XD Mutta kiitos kommentista! Arvostan tätä.

      Vastaa

  4. Mahtavaa saavuin nyt tännekkin :D pidin tästä! Alku oli vähän sekava mutta muuten hyvä :D

    Vastaa

  5. Ihana! Oon samaa mieltä Linskin kanssa, että vähän loppuun käytetty aihe, mutta mitäs siinä, kauniisti kirjotettu💚❤️✨

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *