Kuvat VS sanat

Moii! Erilainen postaus luvassa! Rakastan kirjoittaa muutakin kuin tarinoita, ja rakastan myös ihanien kuvien etsimistä pixabaysta! Ja tässä postauksessa kuvia riittää, joskin muutakin.

Joskus nimittäin sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Mutta onko näin? Testataan! Etsin kuvan ja yritän kertoa kuvasta mahdollisimman tarkasti! Katsotaan, miten onnistun! Kertooko yksi kuva tosiaan enemmän, kuin sanat?

Mikä on mukavampaa, kuin istua leppoisasti vanhalla puupenkillä, ihanasti syksyllä? Puu levittäytyy istuessani ylläsi, ja sen punaisen väreissä hohtavat lehdet havisevat kevyessä tuulenvirissä. Ympärilläsi näet vain oranssin lehtien peittämää niittyä, ja sumuisen taivaan. Ehkä välillä kuulet lintujen siritystä. On kaikin puolin ihanan rauhallista. Puupenkki narisee välillä, koska se on niin vanha. Mutta vuodesta toiseen se sinnittelee ehjänä. Onneksi sillä on kaunis puu turvanaan.

Pimeä yö. Vain kirkas täysikuu valaisee taivaan. Kuu on valkoisen hohtava, mutta sen pintaa täplittävät harmaat vuoret ja kuopat. On ihan hiljaista. Jos katsoo muualle, kuin kuuhun päin, näkee vain mustaa. Taivas on tumma, ja lepää pitkän aurinkoisen päivän jälkeen.

Voiko ystävät olla eri lajia? Kyllä, voivat, jopa tiikeri ja ihminen. Erikoinen kaksikko. Valkoisessa liehuvassa menossa ja tummissa hiuksissaan tyttö on todella kaunis, mutta tiikeri hänen vieressään myös. Tiikerin valkoinen karva kimmeltää hennossa valossa, mustat raidat korostaen sitä. Viileä kallio kaksikon alla tuntuu ihanalta. Puut heiluvat hiljaa jossain takana, kun tuuli värisyttää niitä. Tiikerin ja tytön side on tiukka, he ovat parhaat ystävät. Kuka uskoisi? No, koko luonto uskoo niin.

Kuin yhteisestä lupauksesta. Auringon laskiessa. Kaikki he ovat yhtä perhettä. Jokainen ihminen, vaikka heistä näkyy vain siluetti. He kaikki pitävät toisiaan kädestä, ystävyyden merkeissä. Mutta huomaakohan kukaan, että jotkut henkilöt eivät.. Kaikki 27, tai no, on heitä enemmänkin, mutta laskeminen on vaikeaa, kun aurinko lähestyy jo taivaanrantaa. Mustaa kalliota allaan ja mustaa taivasta yllään.

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan! Vihreät kuuset ja jokuset männyt ihan kutsuvat astumaan metsään! Puut eivät juuri huoju tuulessa. Ne vain ovat, vihreänä kokonaisuutena. Jos kameralla kuvaisi puita, näkyisi kuvassa vähän taivasta ja vähän asvalttia. Mutta asvaltti ei sovi kuvaan, joten se on hyvä leikata pois. Ohut kaistale metsää sopisi hyvin vaikka blogin etusivulle!

Okei, tossa oli. Varmaan arvasittekin, että tuo vika kuvaa juuri todellisuutta! Ja tämänhän blogin etusivulla se on! (Itse olen ottanut kuvan.)

Eli kaikki muut oli pixabaysta ja vika omani.

Ja pahoittelen, jos kuvat ovat liian pieniä. Sanottuna siitäkin, jos se häiritsee, voin kokeilla korjata sen.

Mitä pidit tästä erilaisesta ideasta? Olisiko voinut olla pidempi? Ja haluaisitteko kenties lisää kuvapostauksia? Voisin joskus tehdä omista kuvistani?