Mikaelan päiväkirja

Heips! Tämä tarina olisi tällä kertaa päiväkirjamuodossa! Oman harrastukseni innoittamana päätin tehdä tarinan, jossa esiintyy jalkapallo!

Mikaela harrastaa futista, mutta on siinä huono… Kaverit ja kaikki muutkin menee sekaisin. Hän kirjoittaa siitä päiväkirjaansa. Mutta en lavertele siitä enempää…

 

Mikaelan päiväkirja

 

Maanantai, 6 syyskuuta

Yöllä

En tajua huonoa onneani! Olen niin tyhmä! Miten voi tapahtua noin! Äh…Mutta ehkä ensin esittelen itseni tälle päiväkirjalle. En tiedä mistä aloittaisin… No, olen 12- vuotias Mikaela ja harrastan jalkapalloa. Ei sitä varmaan huomaa, sillä olen siinä niin huono! :( Mutta silti harrastan sitä! Eikö se ole tärkeintä? Ainakin tykkään siitä ja minulla on treeneissä kaverikin. Sen nimi on Frida. Frida ei itsekään ole kovin hyvä, ja siksi me olemme hyvä pari. Meillä on hauskaa treeneissä, kun me vitsailemme kaikella. Frida takuulla alkaa vitsailla myös sillä, mitä tänään tasan kuudelta tapahtui.

Olimme siis tavalliseen tapaamme treeneissä. Treenimme loppuisivat seitsemältä, ja silloin kello oli kuusi. Meillä oli harjoituspeli. Seisoin valmiina laidassa. Pallo jotenkin lensi minua kohti. Kaikki huusivat että ”Hyvä Mikaela!” ja minä olin varmempi kuin koskaan että tämä menisi hyvin. Ojensin jalkani ja pallo kimposi siitä. Ei eteenpäin kuin oli tarkoitus, vaan sivulle kohti pienien lapsien ryhmää… Sitten kai arvaat, päiväkirja, mitä sitten tapahtui. Se osui yhden pikkupojan päähän… ja siitä se kimposi yhden toisen pojan päähän… ja lopulta katosi pusikkoon. Olin nolannut itseni täydellisesti. Kaikki olivat tuijottaneet minua! Osa huvittuneesti, osa hämmästyneesti ja osa vihaisesti. Niin noloa!

 

Tiistai, 7 syyskuuta

Päivällä

Tänään meillä ei ole treenejä. Sen sijaan loikoilen kotona. Olen nimittäin kipeänä. Tai en ole oikeasti kipeä, vaan esitän niin. Todellisuudessa en halua kouluun. Ja se johtuu siitä mitä eilen tapahtui. En halua näyttäytyä koulussa koska niin moni sieltä oli näkemässä sen! Ennen pitkää joudun kuitenkin menemään kouluun… En halua edes miettiä sitä. Äh, miksi elämäni on tällaista?!

 

Torstai, 9 syyskuuta

Aamulla

Tästä päivästä tulee hyvä päivä! Tiedän sen siksi, koska 1300-luvulla Kiinassa yhdeksää pidettiin täydellisyyden lukuna. Ja tänään on yhdeksäs yhdeksättä! Eikö? Jos mietit, miten näin tyhmä ihminen kuin minä, saatan tietää tuollaista, kannattaa katsoa historian kirjaani. Opiskelemme nimittäin nyt Kiinan historiaa. Se on kiinnostava aihe. Mutta miksi jaarittelen tässä nyt historiasta? Se ei ole salaista, joten sillä ei olisi lupaa tulla päiväkirjaani.

Illalla

Ei ole totta! Minä melkein itken! Miksikö? No, meillä oli äsken treenit (menin niihin vaikka en vieläkään kouluun). Ei siinä mitään, mutta Frida… Kun tulin kentälle, Frida vältteli katsettani. Olin kummastunut. Frida ei tullut juttelemaan eikä edes sanonut sanaakaan minulle. Kun sitten tuli juomatauko, menin Fridan luo ja kysyin vaativasti: ”Mitä sinä teet Frida?” Hän ei vastannut. Vilkaisi minua vain ja juoksi muiden perään, kun treenit jatkuivat. Jäin siihen hetkeksi. Juuri silloin suru (joka vielä painaa mielessäni) jysähti valtavana aaltona ylitseni. Lopun aikaa olin ihan hiljaa. Niin Fridakin. Olen yrittänyt lähettää hänelle viestiä, mutta hän ei vastaa. Mikä hänellä on?

 

Perjantai, 10 syyskuuta

Päivällä

En taaskaan mene kouluun. Olen ihan virkeä ja terve. Tai oikeastaan en ole virkeä. Suru painaa yhä sisälläni. Ja sen mukaan on tullut myös viha ja epätoivo. Äsken olin ulkona. Potkin jalkapalloa. Vaikka olin ihan yksin, tunsin itseni huonoksi. Loputa viskasin jalkapallon vihaisena pusikkoon. Siitä taas tuli mieleen se mitä maanantaina tapahtui. Se ei yhtään auttanut asiaa. Nyt olen siis taas omassa huoneessani ja vuodatan tunteitani tänne. Ajatukset myllertävät mielessäni. Olen niin epätoivoinen! Niin jalkapallon, koulun, kuin Fridankin suhteen.

 

Sunnuintai, 12 syyskuuta

Illalla

Treenit taas. Ne meni huonosti. Niin kuin aina. Fridan kanssa sitä ei huomaakaan. Ja Fridasta puheen ollen… Frida on alkanut hengailla parempien tyttöjen kanssa. Koulussa ja treeneissä. Siispä olen ihan yksin. Ja nykyään Frida jopa nauraa minun kömmähdyksilleni! Miksi, Frida? Miksi sinä teet noin?

 

Maanantai, 13 syyskuuta

Aamulla

Kohta koittaa se hetki. Minun täytyy mennä kouluun. Olen valinnut päälleni hienoimmat vaatteeni, kaiken varalta.

Illalla

Olen ihan ihmeissäni! Koulussa tapahtui yksi hyvin outo juttu! Siis se ei ole outoa, että monet vilkuilivat minua ihmeissään, eikä se, että Frida ei palannut ystäväkseni, vaan yksi toinen juttu!

Nimittäin meillä oli matikan tunnilla paritehtäviä. Frida oli jonkun toisen kanssa… Minä jouduin Annen kanssa. Olimme molemmat aluksi ihan hiljaa, ja pelasimme matikkapeliä. Sitten Anne alkoi puhua kaikesta. Ihan vain random-aiheista. Ensin Anne puhui siitä miten kovaäänisiä pojat olivat tänään, ja sitten se vaihtui moneen muuhun. Menin keskusteluun mukaan ja pian me olimme jo täydessä vauhdissa. Sitten; Anne kysyi mitä harrastan. Änkytin jotenkin: ”Öö… Minä harrastin jalkapalloa.” Anne tuijotti minua kysyvästi. Hän kysyi että enkö enää harrastanut. Ja minä olin tyhmä ja vastasin joo! Vaikka vielähän minä sitä harrastan! Onneksi Anne ei udellut enempää, vaan alkoi kertoa omasta harrastuksestaan. Hän harrasti kuulemma lentopalloa. Sitten hän pyysi minua katsomaan hänen treenejään! Ne olisivat tänä iltana, samaan aikaan omieni kanssa…

Ja taas olin tyhmä ja vastasin että voisin tulla. Miten saatoin! Nyt siis joudun jättämään jommat kummat treenit väliin… Äh, menen Annen treeneihin. Hän ei saa kuulla että valehtelin harrastuksestani. No, menen nyt. Treenien jälkeen lisää.

Melkein yöllä

Siis nyt en voi huutaa kuin OMG! Menin siis koululle kuudeksi. Salissa olivat Annen treenit. Istuin hiljaa katsomossa. Anne moikkasi minua heti kun näki minut. Treenit alkoivat ja katselin niitä. Sitten valmentaja huomasi minut ja arvaapa mitä; kutsui minut mukaan! Sain osallistua treeneihin! Ja nyt olen todella innoissani! Ne menivät nimittäin tosi hyvin! En yltänyt totta kai kokeneiden tasolle, mutta aloittelijana olin hyvä! Niin kaikki sanoivat, myös valmentaja! Pääsisin kuulemma seuraaviinkin treeneihin jos halusin! Ilman muuta menen!

 

Keskiviikko, 15 syyskuuta

Illalla

En kerennyt kertoa tiistaina mitään, sillä olin nimittäin Annen kanssa kaupungilla! Se oli tosi kivaa! Minä ja Anne olemme nyt hyvät kaverit!

Tänään oli treenit. Ei Annen lentopallo, vaan minun jalkapallo. Treeneissä en enää tehnyt täysillä. Kaikki meni huonommin kuin yleensä. Odotin lentopalloharjoituksia enemmän. Ne olisivat huomenna taas! Jee!

 

Torstai, 16 syyskuuta

Illalla

Lentopalloa taas. Hyvin meni! Lisäksi minä ja Anne juttelemme nyt yhtä paljon kuin minä ennen Fridan kanssa. Meillä on tosi hauskaa!

 

Perjantai, 17 syyskuuta

Aamulla

Nykyään minulla on melkein joka päivä treenit. Lisäksi en aina tiedä, milloin on seuraavat. Futistreeneistä ilmoitetaan aina Whatsapissa noin päivää ennen. Ja en ole vielä oppinut tuntemaan lentopallon aikataulua. Minulla on usein kiire… Mitä teen tämän kanssa?

 

Lauantai, 18 syyskuuta

Illalla

En mennyt edes treeneihin. Siis jalkapallo. Syy on se, etten enää jaksa sitä. En osaa, jaksa, enkä halua. Lopetan jalkapallon. Päätin sen äsken. Pitääkin kertoa vanhemmille. Kyllä he ymmärtävät.

 

Maanantai, 20 syyskuuta

Illalla

Lentopallossa tunnen itseni hyväksi. Minulla on hyvä ystävä ja hyvä menestys. Minä ja Anne olemme nyt parhaita ystäviä. Frida saa hengailla vapaasti niiden coolien tyyppien kanssa jos haluaa. Minun on turha huolehtia siitä. Frida ja jalkapallo on nyt menneisyyttä. Ja Anne ja lentopallo tulevaisuutta.

En ole lentopallossa parhaimpia, mutta edistyn koko ajan. Osaan kaikki tarpeelliset! En nyt luettele kaikkia!

Taisin unohtaa sanoa; harrastan siis lentopalloa. Kilpatasolla ihan! Olen niin onnellinen! Kiitos päiväkirja, että sain vuodattaa ajatukseni tänne! Kenties joskus saan syyn vielä ottaa sinut esiin…

 

 

Mitä piditte? Haluatteko lisää tällaisia? Kaikkea palautetta kiitos!

 

 

10 kommenttia

  1. Aivan uskomatonta! Pidän Mikaelasta ja siitä, että hän uskalsi luopua jalkkiksesta lenttiksen takia. Hän on rohkea ja jotenkin sympaattinenkin hahmo i love it!

    Vastaa

    1. Kiitokset sinulle! Mahtavaa että tykkäsit! Toimikoot Mikaela nyt esikuvana jos tällainen tilanne tulee! 😅

      Vastaa

  2. Tosi kiva tarina! Tykkäsin etenkin siitä, että tämä oli päiväkirjamuodossa JA tässä tapahtui sellaisia huippukohtia eikö pelkkää tavallista tylsää elämää.

    Vastaa

    1. Mahtavaa kuulla! Kiitos! :D Otinkin aiemmin kommenttisi huippukohdista huomioon. Nyt niitä olisi! ;)

      Vastaa

  3. Ihan hyvä, mutta jotain jäi ehkä puuttumaan kerronnasta… Tarinan puolelta ei valittamista! Taidokasta työtä!

    Ps. Linkinvaihto käy, lisään sinut vähän myöhemmin! 🙃

    Vastaa

    1. Kiitos! Pitääkin lukea vielä uudestaan niin jos löytäisin jotain huomioitavaa. ;)

      Jes! Lisäänkin sinut kun ehdin!

      Vastaa

  4. Kyllä. Tää on niitä hyviä päiväkirjatekstejä, joista pidän. suunnattomasti <3

    Vastaa

    1. Jes! Kiitos! En uskonutkaan että piditte tästä niin paljon! <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *