Heips! Anteeksi tuhannesti, ettei ole tullut postauksia! Motivaationi on ollut hukassa, mutta tänään kun kävelin koulusta kotiin, sain idean. Niin huikean idean että se on pakko toteuttaa!
Katsotaan, mitä mieltä olette tästä! ;)
Ps. Tarinametsän tarinat eivät saata enää jatkua pitkään. Saatan nimittäin lopettaa. Minunkin mielestäni harmillista. :/ Syitä on, jotkut teistä varmaan tietävät niitä. (Älkää please kysykö mitään.)
Varjoihin kadonnut
Taivaan tummentavat pilvet tekevät oloni epämukavaksi. Lokakuu – ja itse asiassa koko syksy – on elämäni karseinta aikaa, jolloin haluan vain käpertyä sänkyyni suosikkikirjani kanssa.
Bussi huristelee tiehensä ja jään yksin seisomaan hämärtyvään iltaan. Tai no, oikeastaan en ole yksin. Pojan askeleita ei edes kuulu. Hän on pitkä, leveäharteinen ja hieman kömpelö. Ihmettelen, miten hän osaa kävellä kuin olisi joku höyhen – ihan kuin luokkani muutamat, ehkä tuskin 40 kiloa painavat tytöt.
Huokaisen. En vain yksinkertaisesti osaa nauttia kävelemisestä luonnossa. En, vaikka kenkieni alla olisi tukevaa asvalttia.
Laahustukseni on suorastaan vastenmielistä. Ehkä harrastankin koripalloa, mutta ei se tee minusta vapaa-ajalla yhtään urheilullisempaa. Päätän kuitenkin ryhdistäytyä ja osoittaa tälle masentavalle lokakuulle, etten pelkää. Otan muutaman juoksuaskeleen. Ja siitä se lähtee, vaikka hoippumiseni on kaataa minut vesilätäkköön.
Näen sen pojan taas. Hän on minua ehkä 50 metriä edellä. Hiljennän vauhtia hieman. Poika kääntyy katsomaan taaksensa. Hän ei ilmeisesti huomaa minua, sillä hänen katseensa kohdistuu johonkin puuhun kauempana. Sitten hän kääntyy, ja astuu sivuun asvalttitieltä.
Uteliaisuuteni herää. En ole ikinä nähnyt, kun tuo poika menee kotiinsa. En ikinä, sillä olen aina kävellyt pojan edellä. Poika katoaa. Kiihdytän taas vauhtiani, jotta näkisin hänet uudestaan.
Sitten pysähdyn kuin seinään. Näen pojan katoavan kuusimetsän siimekseen. Vain hänen Pac-Man -heijastimensa vilkuu vielä hetken puiden välistä pojan kadottua. Tuijotan hetken varjoja, jotka nielaisivat juuri äsken sen tummatukkaisen pojan.
***
Sitä poikaa ei koskaan enää nähty. Kuulin huhuja, joiden mukaan joku olisi murhannut hänet, mutta en välittänyt. Jopa poliisi tuli luokseni. Saatoin olla kuulemma viimeinen, joka tuon pojan näki. Uskottelin kaikille, että näin pojan viimeksi bussissa, kuten kaikki muutkin. Ja kaikki uskoivat. Valehtelutaitoni on aika huonolla tasolla, joten minua vaivasi se pitkään.
Varjoihin ei voi luottaa. Ne nielevät kaikkea, mutta eivät aina palauta niitä takaisin.
Olivia
Ooo… Okei, tässä oli yllätysmonumenttia. Ihan alku vähän takkusi, ja loppu tuli turhan nopeasti, mutta muuten loistava!
Perho
Kiitos! :) Tiedän hyvin, koska tämä oli oikeastikin ”salama idea” ja ”salama toteutus”. Jos saan jonkun tekstin valmiiksi, en vain malta hioa sitä muutamaa päivää. (Huono puoli minussa.) :,D
Kisu
Tosi hyvä! Ei ehkä paras tekstisi, mutta pidin! Enpä osaa oikein muuta sanoa…❤️
Perho
Ymmärrän, kiitos! ❤️
vikkeri
Erittäin hieno tarina ja varsinkin kuvailua oli paljon.
Ja Perho, blogisi on ihana, et missään nimessä saa lopettaa sen pitämisestä!!!
Perho
Voi kiitos! Tosiaan harkinnassa vielä, ja jos päätän lopettaa, niin en poista tätä blogia. :)
Linnea
Upea teksti! Jotenkin oikeasti hieno – mahtava idea 🧡 Alku oli mun mielestä paras osa tässä ja loppu tuli ehkä vähän liian nopeasti, mutta mä pidin tästä oikeasti. Tuli mieleen Olivian tekstit:D OKEI TÄSTÄ KOMMENTISTA EI VÄLITTYNYT TAPREEKSI KUINKA PALJON MÄ TYKKÄSIN TÄSTÄ, TÄÄ OLI IHAN HUIPPU 🧡
Ja Perho, älä pliis lopeta, sun blogi on ihana <3
Perho
Eikä, kiitos! 🧡 Mutta siis.. Olivian tekstit? 😅 Okei.. Pidän tätä suurena kohteliaisuutena! 😉 Kun mä luin ton kommentin, mulle tuli hetkeksi sellainen olo, että jatkan tätä blogia vaikka kuolemaan asti. Mutta mikään ei ole vielä varmaa. 🥲 Ja vielä superkiitos! (Voiko kiittää liikaa?) 😘
vikkeri
Perho, et olisi saanut lopettaa. Sinun ansiostani löysin tänne, kaikkien blogien luo ja perustin myös oman blogin blogaajaan!
Ymmärrän kyllä, jos sinulla ei ole aikaa tai motivaatiota jatkaa. Toivoisin sitä silti, mutta kunnioitan päätöstäsi. <3 ):
Perho
Niin, tosi harmi. :( Saatan vielä julkaista tänne jotain, mutta oikeastaan olen lopettanut tämän blogin kirjoittamisen. Ihanaa, juuri MINUN ansiostani! 😍 (Sillä harvoin niin tapahtuu.)
CherryAippi
Voi ei! Huomasin vasta nyt, että olet lopettanut.
Hyvää jatkoa!
Harmi kuitenkin, mutta se on tietenkin sinun päätöksesi.
Ilmoita, jos tulet toisiin ajatuksiin!!!
Perho
Kiitos! Kiva että ymmärrät. :)